Vuosikaudet olen vältellyt sanomasta itseäni kirjailijaksi. Taustalla on outo suomalainen ylpeyden häpeäminen: pidin nuorempana kirjailijuutta sinänsä jokseenkin ihmeellisenä ja korkeasti tavoitettavana suurena unelmana. Kirjailijat olivat jotain enemmän. Kun sitten lopulta kovan tahkoamisen jälkeen saavutin unelmani, en tietenkään muuttunut. Kirjoitin ja julkaisin kirjoja, mutta en kehdannut sanoa itseäni kirjailijaksi, koska se omissa korvissani olisi edelleen kuulostanut jotenkin... liian leveältä. Kuin muka kuvittelisin olevani enemmän ja parempaa kuin tavalliset ihmiset.
Aloin kuitenkin bloggailla lisää lukijoita löytääkseni, ja silloin se oli tehtävä, otettava sana käyttöön, esiinnyttävä kirjailijana. Kun päätös oli lopulta syntynyt, sujui rooliin pukeutuminen kohtuullisen vaivattomasti. Kun päivästä toiseen jaarittelee niitä näitä omana itsenään, ei yhtään ihmeellisenä ja ylhäisenä olentona mutta kirjailijana kumminkin, puhdistuu sana väkisinkin kaikesta ylimääräisestä painolastista.
Minusta on viimeinkin tullut kirjailija – bloggailemalla.
Ihmisillä on tapana tehdä yleistäviä päätelmiä toisista ihmisistä jonkin yksittäisen tekijän - usein ammatin - mukaan. Bisnesjohtaja nukkuukin puku päällä ja kraka kaulassa. Jokainen lääkäri pelaa golfia. Kotiäiti leipoo pullaa ja hänellä on avara, kukallisen essun peittämä syli. IT-osaajat ovat rillipäisiä nörttejä, joilla ei käy flaksi naisten kanssa. Sairaanhoitaja on aina naispuolinen. Ja niin edelleen.
Vaikka järjellä ajatellen ymmärtää, että jokainen on omanlaisensa yksilö ja persoona muodostuu paljon laajemmasta kirjosta kuin ammatista, harrastuksesta tai pukeutumistyylistä, yleiset mielikuvat istuvat sitkeässä. Kieltämättä itsekin ajattelen helposti tällaisten yleislinjojen mukaan, vaikka kuinka yrittäisin pyristellä moisesta pois. Se on luultavasti jotenkin ohjelmoitu aivoihimme, yksi tapa yrittää järjestellä informaatiota jota maailmasta aisteihimme taukoamatta tunkee. Silloin tällöin huomaan sanovani, vaikkakin vain leikilläni, "No, me kirjailijat olemme sellaisia että..." ja perään joku yleinen mielikuva kirjailijasta. Ja joskus jopa huomaan sen olevan aivan totta, omalla kohdallani siis.
Kliseet ja yleiset mielikuvat eivät synny tyhjästä. Riippuu asiayhteydestä, millainen kirjailija mielessä häivähtää. Jos puhutaan kirjailijoiden dokaamisesta, aika monelle luultavasti pulpahtaa ensimmäisenä mieleen legendaarinen Saarikoski. Myös eri kirjallisuudenalojen tekijöihin liitetään hieman erilaisia kliseitä, ja ne voivat olla myös sukupuolisidonnaisia. Esimerkiksi naisrunoilijat ovat syrjäänvetäytyviä, ujoja ja hiljaisella äänellä puhuvia eteerisiä hengettäriä, joilla on horisonttiin hakeutuva unelmoiva katse. Miesrunoilijat taas pukeutuvat rispaantuneeseen vakosamettipukuun jossa on liian lyhyet housunlahkeet, ja puhuvat kiivaan älyllisesti heilutellen savuketta sormiensa välissä ja pidellen toisella kädellään punaviinilasia.
Kirjailijoista mieleen tulevia yleistyksiä ovat esimerkiksi:
1. Yksinäisyyden kaipuu
2. Ihmisten ja tapahtumien tarkkailu tarinoiden materiaaliksi (Kirsti Kuronen ilmaisi tämän hauskasti Helsingin kirjamessujen haastattelussaan: "Olen varas ja riistäjä" ;)
3. Epäsosiaalisuus (vrt. edelliset)
4. Viinaan menevyys
5. Älyllinen kyynisyys ja yleismaailmallinen pessimismi
6. Ammatillinen kateus
7. Julkisuuden ja huomion keskipisteenä olemisen kammo sekä muut neuroosit ja fobiat
8. Huoliteltu artikulointi ja runsas sivistyssanojen käyttö
Ja kuitenkin myös
9. Rääväsuisuus (yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena)
Noista kliseistä tunnustan itselläni olevan muutamia... En kuitenkaan kerro, mitä ;)
Osuiko keneenkään, upposiko? Ja kertokaa jos mieleen tulee jatkoa listalle :)
Kategoria: Yleistä Kirjoittaja: Marika Päivämäärä: 9.12.2006
Hyvästit ja kiitokset
Laura kirjoitti kuukausi sitten niin hienon jäähyväisjutun, etten edes yritä ylittää sitä. :) Sen sijaan olen lyhyt ja ytimekäs: on aika siirtyä muiden haasteiden pariin ja jättää Grafomanian kehittäminen uusille ihmisille.
On ollut antoisaa pohtia kirjoittamista näin matalalla kynnyksellä, mutta kuitenkin julkisesti. Grafomanian kautta olen saanut oppia paljon itsestäni ja muiden kirjoittamisesta. Mutta nyt tuntuu olevan taas aika vetäytyä kammioon ja pohtia asioita hiljaa tykönään.
Hienoa on myös ollut saada tutustua teihin arvon kollegat näin läheltä, jatkakaamme samaan tsemppitahtiin! Innolla seuraan suosikkiblogini elämää jatkossakin. Toivottavasti mahdollisimman moni saa tästä touhusta yhtä paljon iloa kuin minä olen saanut.
Kiitos kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille! Hienoa, että nuortenkirjallisuus herättää kiinnostusta. Grafomania muuttaa pian uusiin maisemiin, joten on luontevaa heittää heipat tällä kohtaa.
Lämpöistä joulua ihan kaikille ja elämyksellisiä luku- ja kirjoitushetkiä!
Ihmisillä on tapana tehdä yleistäviä päätelmiä toisista ihmisistä jonkin yksittäisen tekijän - usein ammatin - mukaan. Bisnesjohtaja nukkuukin puku päällä ja kraka kaulassa. Jokainen lääkäri pelaa golfia. Kotiäiti leipoo pullaa ja hänellä on avara, kukallisen essun peittämä syli. IT-osaajat ovat rillipäisiä nörttejä, joilla ei käy flaksi naisten kanssa. Sairaanhoitaja on aina naispuolinen. Ja niin edelleen.