Harri Nordell
Heliotropismeja
Kiitetyn tekijän tinkimätön paluu.
tihuuttaa
minuutteja
apeuden
vokaaleja
kyynel-neula
työntyy
tuonpuoleiseen
ihoosi
”Runot viittaavat jonnekin, itsensä ulkopuolelle, mutta mihin – jos sen voisi sanoa toisin, runoja ei olisi. Ne saavat minut kuuntelemaan toisenlaista sanomisen tapaa kuin se mitä luulen kielekseni.”
Näin kirjoitti Tarja Roinila jälkisanoissaan Harri Nordellin valittujen runojen (1980–2006) kokoelmassa Sanaliekki äänettömyydessä.
Oivaltava ja tarkkasilmäinen luonnehdinta osuu täydellisesti myös Heliotropismeja-teokseen, jonka melankoliset runot ovat nousseet hitaasti sanomattomasta valoon.