Mooses Mentula
Akanvirta
Ehkä se pitää itse rakentaa.
Akanvirta kuvaa väkevästi naisen vapautumista, äitiyden kipua ja luokkanousun häpeää 1950–60-lukujen Suomessa.
Elsa on noussut työläistaustasta tehtaan toimihenkilöiden maailmaan, mutta on sekä liian työläinen rouvien joukkoon että liian rouva entiseen elämäänsä. Kun hän sairastuu ja palaa tervehdyttyään kotiin, on mies jatkanut jo eteenpäin ja ainoa jäljellä oleva rooli, äidin rooli, livennyt sekin käsistä. On pakko löytää tie omaan elämään.
Mooses Mentulan Akanvirta on itsenäinen jatko-osa Toiviokoski-romaanille (2023), jossa Elsan mies, sodan rampauttama Vilho etsi paikkaansa jälleenrakentuvan Suomen tehdasyhteisössä. Akanvirta vie 1950–60-lukujen Suomeen, jossa naisen elämälle asetetut rajat alkavat rakoilla. Yhtäkkiä tuntuu mahdolliselta tavoitella omaa elämää.
Osta teos
