Mari Johanna Hauta-aho
Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil
Kaunistelematon lapsuuskuvaus pääkaupunkiseudun lähiöistä.
Tervetuloa hyvinvointivaltion pimeälle puolelle. Käynnissä on viinan ja aineiden vauhdittama armoton sekoilu, jonka keskellä pieni Mari Johanna elää lapsuuttaan.
”Mun faija veti viinaa ja mutsi veti kamaa. Meno oli sen mukast, yhtä v*tun kaaosta. Kotona venas tyhjä jääkaappi, oven takana hakkas vihane naapuri tai poliisi. Välil heilu nyrkit tai veitset. Aina ei pysyny perillä onks mutsi ja faija yhes vai oliks niil taas jo jotkut uudet suhteet menos. Emmä tiiä, tieskö ne itekkää.
Sit ku mä oli täyttäny 13, mut kaapattii lastenkotiin. Pikkuhiljaa mä aloin elää mun omaa elämää, kerää itteeni kasaan. Päätin et mun tulevat skidit ei tuu elää samanlaista lapsuutta ku mä.”
Mari Johanna Hauta-ahon kuvaus lapsuudestaan on paitsi koskettava tositarina myös tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro elämänpiiristä, joka jäänyt suurimmalle osalle suomalaisista näkymättömäksi.