Charles Berberian

Sarjakuvataiteilijat Charles Berberian (s. 1959) ja Philippe Dupuy (s. 1960) aloittivat yhteistyönsä vuonna 1983. Dupuyn ensimmäiset työt olivat saaneet nuivan vastaanoton ja mies harkitsi lopettavansa sarjakuvien tekemisen, kunnes Berberian pyysi häntä kuvittamaan tarinoitaan. Dupuy suostui sillä ehdolla, että myös Berberian osallistuisi piirrostyöhön. Pian kaksikon yhteistyö hitsautui saumattomaksi. Nykyään tekijöiden on mahdotonta sanoa, kumpi tekee mitäkin luovassa prosessissa.

Jeanin elämää (Monsieur Jean) -sarja alkoi ilmestyä vuonna 1989 ja on ollut siitä lähtien kaksikon tunnetuin luomus. Kymmenen vuotta myöhemmin neljäs Jean-albumi, Onni hymyilee, minä en, sai vuoden parhaan albumin Alph’Art-palkinnon, mikä vastaa sarjakuvien maailmassa Goncourt-kirjallisuuspalkintoa. Sarjassa on ilmestynyt yhteensä kahdeksan albumia.

Dupuyn ja Berberianin tyyli pohjaa ranskalais-belgialaiseen selkeän viivan (ligne claire) perinteeseen. Arkipäiväiset yksityiskohdat ovat tarkkoja mutta tyyliteltyjä, ja ihmisten kasvonpiirteet kehitelty kuvastamaan heidän luonteenpiirteitään. Piirrosjälki on enemmänkin pelkistettyä kuin täyteen tungettua. Haastatteluissa Dupuy ja Berberian ovat sanoneet saaneensa vaikutteita muun muassa Matisselta ja Modiglianilta – jälkimmäisen vaikutus näkyy erityisesti Jeanin naisystävien piirteissä.

Jeanin seikkailuissa voi törmätä myös moniin kirjallisuusviitteisiin, joista paljastuu Dupuyn ja Berberianin laaja maku. Viitteitä vilisee aina portugalilaisesta runoilijasta Fernando Pessoasta amerikkalaiseen kirjailijaan Paul Austeriin. Vastaavasti tekijöille on tärkeää perehtyä omakohtaisesti tapahtumapaikkojen (Lissabon, Pariisi, New York) yksityiskohtiin ja ilmapiiriin.

Jean-tarinat ponnistavat usein liikkeelle sosiaalisista kömmähdyksistä, ihmissuhteiden vaikeuksista tai elämän omituisuuden pohdiskeluista. Jean on nuori kirjailija, joten hän tarkkailee ympäristöään kiinnostuneena, mutta ajautuu usein haaveilemaan mahdottomasta rakkaudesta. Sarjan ensimmäiset albumit koostuvat lyhyistä episodeista, joiden pituus vaihtelee puolesta sivusta viiteentoista. Uusimmissa kirjoissa tarinat ovat yhtenäisiä, koko albumin mittaisia. Sarjan kuluessa Jean myös varttuu ja saa lapsen. Dupuyn ja Berberianin henkilöhahmot ovat kaukana sankareista, joten Jeanin elämään on helppo samastua.

Dupuy ja Berberian saivat elämäntyöstään maailman arvostetuimpiin kuuluvan sarjakuvapalkinnon, Angoulêmen sarjakuvafestivaalien Grand Prix’n 2008.