Frank Herbert

Yhdysvaltalainen Frank Herbert (1920-1986) oli tieteiskirjallisuuden uranuurtajia. Hänen pääteoksenaan pidetään vuonna 1965 julkaistua Dyyniä. Dyyni on kaikkien aikojen menestyksekkäin scifi-romaani, ja Dyyni-sarjan kuutta kirjaa pidetään genreklassikkoina.

Ennen kirjailijanuraansa Herbert työskenteli pääasiassa journalistina, mutta värikkääseen uraan mahtui pestejä mm. valokuvaajana, simpukansukeltajana, radioäänenä, luennoitsijana, ekologisena konsulttina, republikaanien puheenkirjoittajana sekä selviytymisoppaana viidakossa. Herbert ei koskaan valmistunut yliopistosta, koska opiskeli vain aiheita jotka itse koki kiinnostaviksi.

Vuonna 1941 Herbert nai Flora Lillian Parkinsonin. He saivat yhden tyttären, Penelopen, ja erosivat vuonna 1943. Herbertin toinen avioliitto Beverly Ann Stuartin kanssa kesti 37 vuotta, ja pariskunta sai kaksi poikaa (Brian, 1947, ja Bruce, 1951–1993). Beverly mahdollisti miehensä kirjailijanuran luopumalla omista kirjailijahaaveistaan ja palaamalla työhön mainoskirjoittajana; hänestä tuli perheen elättäjä 60-luvulla.

Frank Herbert myi ensimmäisen novellinsa 17-vuotiaana, ja hänen ensimmäinen tieteisnovellinsa julkaistiin vuonna 1952. Ura romaanikirjailijana käynnistyi vuonna 1955, kun Astounding-lehti julkaisi Under Pressure -romaanin osina.

Dyyni sai alkunsa vuonna 1957 Herbertin matkustettua Oregoniin katsomaan hiekkadyynejä, joista hänen piti kirjoittaa lehtijuttu. Artikkelista ei tullut mitään, mutta ajatus Arrakis-planeetasta syntyi. Dyyniä inspiroivat myös Herbertin sieniharrastus ja kokemukset psilosybiinistä.

Dyynin taustatyöt ja kirjoittaminen kestivät kuusi vuotta. Romaanista tuli niin pitkä, että kustantajan löytäminen oli vaikeaa. Kirja sai yli 20 hylsyä. Analog-lehti julkaisi scifijättiä osissa, ja lopulta kovakantisen romaanin kustantamoksi löytyi Chilton Book Company, joka tunnettiin lähinnä autonkorjausoppaista. Dyyni voitti Nebula-palkinnon julkaisuvuonnaan 1965 ja jakoi vuoden 1966 Hugo-palkinnon Roger Zelaznyn kanssa.

Dyyni ei ollut heti kaupallinen menestys, ja Herbert ryhtyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi vasta vuonna 1972. 70- ja 80-luvuilla Herbert nautti menestyksestään, ajoi ekologisia, filosofia ja poliittisia näkemyksiään ja kirjoitti paljon. Hänen toistuviin teemoihinsa lukeutuvat ympäristö, talous, mytologia, politiikka ja valta. Herbert oli ensimmäisiä ekologiaa popularisoivia tieteiskirjailijoita.

Dyynin menestys poiki lopulta myös kauan kaivattua rahaa. Dyyni-miljoonansa kirjailija käytti innokkaasti. 70-80 luvuilla Herbertit asuivat sekä Washingtonissa että Havaijilla. Washingtonissa Herberteillä oli Xanaduksi nimetty maatila, missä Herbert teki erilaisia ekologisia kokeiluja – tilalla oli esimerkiksi kanala, joka lämmitettiin lintujen ulosteista saatavalla metaanilla.

Beverlyn kuolemaa vuonna 1984 säestivät Heretics of Dune -kirjan viimeistely sekä David Lynchin filmatisointi Dyynistä, joka nosti Herbertin suursuosioon. Seuraavana vuonna Herbert meni naimisiin 28-vuotiaan Theresa Shacklefordin kanssa.

Dyynistä tuli trilogia Dune Messiahin (1969) ja Children of Dunen (1976) myötä. Children of Dune oli bestseller, ja sarja jatkuikin vielä kolmella osalla: God Emperor of Dune (1981), Heretics of Dune (1984) ja Chapterhouse: Dune (1985). Suunnitteilla oli sarjan päättävä seitsemäs osa, mutta kirjailijan kuolema jätti työn kesken: Herbert kuoli keuhkoveritulppaan toipuessaan haimasyöpäleikkauksesta helmikuussa 1986, 65-vuotiaana.

Suomennetut teokset

Dyyni, 1982-83, suomentanut Anja Toivonen (Dune, 1965)
Alun perin kolmena osana (Dyyni, Muad’Dib, Profeetta) julkaistu Dyyni julkaistiin yhtenä niteenä 2021.
Dyynin messias, 1987, suomentanut Hilkka Pekkanen (Dune Messiah, 1969)
Dyynin lapset, 2023, suomentanut Natasha Vilokkinen (Children of Dune, 1976)