Marianna Kurtto
Eksyneitten valtakunta
Runoja
Naurua kosmiselle yksinäisyydelle, jossa nykymaailma näyttäytyy vuoroin hetkellisinä lähikuvina, vuoroin selittämättömänä mysteerinä. Esikoisteos.
Kuinka kaikki aika meni siihen kun laskin verhoja. Laadin maisemalle yötä, puheenvuoroa tähtien kivisille kasvoille kilometrien mittaisen päivän päätteessä. Liimasin taivaanmuotoista telttakangasta maan sivuun: ettei täältä mikään pakenisi, astuisi luvatta sisään, ei yksikään vedenhimoinen kuu-ukko, kiviraaja joka samoaa pimeyttä merten aaltoilevaan valoon. Valelin maan laavalla, kasvot kirjoitetulla kivellä umpeen. Porasin tirkistysreikää taivaaseen, vaikken maan kuortakaan tuntenut: yhden kiven olin poiminut kadulta, lämmittänyt kädessä eloon.
Marianna Kurton esikoisteos Eksyneitten valtakunta on naurua kosmiselle yksinäisyydelle; surrealistinen sokkoleikki, jossa nykymaailma näyttäytyy vuoroin hetkellisinä lähikuvina, vuoroin selittämättömänä mysteerinä.