Jottei varjos haalistu

Jatkosota on päättynyt. Epävarmuus, puute ja pelko koettelevat mieliä. Erika, opettaja, tekee sitä mitä ennenkin, hoitaa ja holhoaa pikkuveljeään Juliusta, eläinlääkäriä, ja tämän poikaa. Se ei vain nyt riitäkään.

Pelottomana ihmisenä Erika ryhtyy ajasta irrallaan olevaan toimeen, herättää kauhistusta, närää, ihmettelyä ja lopulta ihailua. Sen myötä menneisyydestä nousee raamatullisen julma tarina isovanhempien kohtalosta, heidän kärsimästään petoksesta ja häviöstä. Jälkeläisille se viimein koituu voitoksi, se antaa elämäntietoja ja voimaa. Julius koettaa kääntää selkänsä sisarensa ponnisteluille. Hän hukuttaa itsensä työhön, hummaamiseen, naisjuttuihin, ohimennen asekätkentäänkin. Silti hän jos kuka elää ihmisiksi elämän jatkuvassa, ankarassa paineessa.

Joenpellon henkilöt ovat tylyn huumorin läpi nähtyjä aitoja ihmisiä. Maailma näyttää heille monet kasvot, mutta elämän ankaruudessa on myös sen komeus.

Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1986.