Hanna-Riikka Kuisma
Käärmeenpesä
Julius voisi rakastaa Veeraa ikuisesti. Hän kerää lasinsirpaleet, kuuntelee herjaukset, hoitaa haavat, tuudittaa ja peittelee. Hän ei jaksaisi enää.
Veera herää, asettelee peruukin päähänsä, maskeeraa itsensä kuolleen näköiseksi ja nappaa kuvan. Hän on Musta Dahlia, hetken onnellinen. Julius lähtee töihin, pakoon. Niin kauan kuin Julius on poissa, Veeran on pysyttävä koossa.
Illalla ovesta astuu kulkuri Miro, rakkaus Veeran menneisyydestä ja Juliuksen ystävä vuosien takaa. Lähiön asukkailla on kullakin seinien taakse piilotettu salaisuutensa. On ajatus teosta, fantasia. Saako fantasiat elää todeksi?