Katariina

”Hän kertoi pikkusiskoista, joita ei ole tai on. Äideistä, jotka tulevat kotiin joka ilta kello viideltä tai vain viikonloppuisin. Taloista, jotka pysyvät paikoillaan, ja taloista, jotka ovat pelkkää paikasta toiseen liikuteltavaa rekvisiittaa. Ystävistä, jotka ovat ikuisia tai vaihtuvat. Hän kertoi uusista taloista ja taloista, joiden lattiat ovat kuluneet askelista niin, että oksankohdat kohoavat pieniksi kukkuloiksi puun syiden muodostamiin laaksoihin. Painavista huonekaluista, joiden taakse kätkeytyy salakäytäviä.”

Marisha Rasi-Koskisen esikoisromaani koostuu episodeista, joissa lukija huomaa joutuneensa mukaan piiloleikkiin todellisuuden ja kuvitelmien rajamaille. Katariina on läsnä ja poissa, ja hänen kirjoittamistaan kirjeistä rakentuu aarrekartta, ne piirtävät suunnistusreittiä seuraajille, tai hänelle itselleen. Sillä Katariina aikoo palata takaisin, hän palaa aina.