Pentti Holappa
Pitkiä sanoja
Tuntoaistin nopeaa, hapanta nautintoa ei tulisinkaan runous kirkasta.
Pentti Holapan runokokoelma vuodelta 1980 jatkaa edellisen Viisikymmentäkaksi-kokoelman teemoja.
Holapan runo tutkii ihmisen olemassaolon ulottuvuuksia, hänen aistimustensa ja mielikuvituksensa huimia tähtimatkoja aineen rajallisissa kehyksissä. Ennen muuta Holapan runot ovat kaikkea epätoivoa vastenkin ylistystä ihmisten keskinäiselle kohtaamiselle, sille tapahtumalle kun ihminen, hiukkanen miljardien joukossa, kohtaa toisen hiukkasen, jolle alkaa kasvaa merkitystä ja valottuu. Pohjoinen Orfeus laulaa ja itkee Holapan väkevissä runoissa.
