
Johanna Venho
Saaren runot
Tilintekoa eletyn kanssa muistojen saarella.
Runojen minä soutaa kokoelman alussa karulle saarelle pakoon ja sanojen lepoon.
Vene karahtaa rantaan
Pentu juoksi tätä polkua, valkoiset tassut
Vajan takana pistävä haju, nokkoset
Pennun villi jäntevä ruumis
Kylkiluiden alla tykytti sydän
Pidin sitä sylissä ja sillä oli silmät auki
Taas ihan uusi maa vaikka polku on tuttu