Claes Andersson
Sanat että eläisimme
Claes Anderssonin omaelämäkerrallista runoa ja proosaa.
”Jazziin tulee riippuvuus, kuin morfiiniin, politiikkaan tai pörssiin.
Jos on kerran jäänyt koukkuun, siinä sitä on, häiriintyneenä, onnellisena, ristiin naulittuna.”
Ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten tulemme joksikin ja mitä tämä kaikki merkitsee, jos merkitsee. Minkälainen on hyvä ja paha yhteiskunta. Mitä eheyttävää ja/tai sairastuttavaa on luovuudessa. Mitä on kasvaminen, rakkaus ja hylätyksi tuleminen. Miten luopua, miten elää kuoleman kanssa. Miten toivo ja usko uusiutuvat ja voimistavat. Millaista lääkitsevää voimaa on musiikilla ja kirjallisuudella. Mitä on rakkaus…
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1998.
Osta teos
