Siniset koirat

Iiris on viemässä kukkia ystävälleen. Tuosta kirkkaasta kevään hetkestä avautuvat aiempien vuosien tapahtumat, kohtaamiset ja kohtaamattomuudet. Kertomus rajoista, jotka oli liian helppo kadottaa. Suruista, joita ei voi väistää. Mutta myös kaiken keskellä piilevistä pienistä ihmeistä.

Lapsuuden korkkiseinän sinisistä koristeista. Sinikukkaiseen peittoon käärityistä ksylofonin kielistä. Äidin pienistä jaloista. Rakastetun jäänvihreistä silmistä. Koirista eri paikoissa. Kuka katsoi kohti paperikaupan ikkunassa ja mikä kaikki voi tehdä kipeää. Onko koskaan edes mahdollista päästä kokonaan irti.
Työkseen Iiris rekvisitoi elokuvia ja mainoksia. Oma taikansa on siinä, miten tehdä näkymätöntä näkyväksi, millaisten välähdysten varaan tarina rakentuu. Ja millaisina jälkinä ihmiset toisiinsa jäävät.

Inka Nousiainen kirjoittaa musertavistakin asioista keveästi kuin puhaltaisi ilmaan voikukan hahtuvia. Upeasta kerronnasta huokuu inhimillisyys, lämmin huumori ja ymmärrys elämän jatkuvasta keskeneräisyydestä.