Aale Tynni
Sukua olen auringon ja tuulen
Runot vuosilta 1938–1954
Rakastetun runoilijan runot vuosilta 1938–1954.
Sävel helisi nuorista,
hennoista puista,
en missään sen kaltaista
kuulleeni muista,
kuin arkain silmujen
alta se tuuli –
sitä korvalla kuullut en,
sielu sen kuuli.
Valo piirsi tielleni
elävän merkin,
jota lehvät kaarsivat
viivoin herkin.
Mihin jäi se? Loittonen
tuulien viedä.
Sen jälkeen mistään en
mitään tiedä.
Aale Tynnin runoudelle on leimallista vahva rytmi, soinnillisuus ja kerronnallisuus. Hänen runonsa ovat innoittaneet lausujia ja tulleet tunnetuiksi myös lauluina.
Teos sisältää kokoelmat: Kynttilänsydän (1938), Vesilintu (1940), Lähde ja matkamies (1943), Lehtimaja (1946), Soiva metsä (1947), Ylitse vuoren lasisen (1949), Tuntematon puu (1952) ja Torni virrassa (1954).
Osta teos
