Markus Leikola
Teidän edestänne annettu
Huima kertomus simpanssina ylösnousseesta Jeesuksesta maustettuna ihmiskunnan historian, mikrobiologian ja lääketieteen yksityiskohdilla.
Luonnon tasapaino on jo perusteellisesti horjunut ja eniten sitä on horjuttanut ihminen ottaessaan käyttöön antibiootit, joilla tapetaan triljoonia bakteereja joka sekunti. Ihmiskunnan historia niin kuin sitä ei vielä koskaan ole kerrottu: kuinka rikoimme sopimuksen muun luomakunnan kanssa ja mitä Jumalaakin mahtavammat bakteerit siitä tykkäsivät.
Markus Leikolan eeppinen saaga alkaa siitä, kun Jeesus havahtuu ristillä epäilemään, että hänen isänsä onkin voinut erehtyä oman kuvansa luodessaan – ja jos kuva onkin 99-prosenttisesti ihmisen kaltainen simpanssi, olisi noloa uhrautua väärän lajin puolesta.
Isät ja pojat, äidit ja tyttäret voivat matkata halki keskiajan, viktoriaanisen Lontoon, Auschwitzin kauhujen, Afrikan, Israelin ja Iranin eli maan ääriin asti ja takaisin etsimään viisautta ja totuutta, mutta rakkauden ja armon voi löytää vain sydän toisesta sydämestä. Ja sen tähden jännitys siitä, tuhoutuuko vai pelastuuko ihmiskunta, säilyy loppumetreille asti huikeassa seikkailussa kulttuurin, kielen ja biologisen evoluution syövereihin.
Luonnon tasapaino on jo perusteellisesti horjunut ja eniten sitä on horjuttanut ihminen ottaessaan käyttöön antibiootit, joilla tapetaan triljoonia bakteereja joka sekunti. Tästä taas bakteerit, jotka ovat olleet maapallolla miljardeja vuosia ihmistä pitempään, eivät pidä: omasta mielestään bakteerit ovat luoneet ihmisen ja ihmisen tehtävä on palvelijan tavoin kantaa bakteerit suussa ja suolistossa eri puolille maapalloa.
Perimmiltään Markus Leikolan pitelemättömässä romaanissa on kysymys vakavasta asiasta: ihmisen vastuusta omista teoistaan.