Johanna Venho
Tässä on valo
Runokokoelma tavoittaa yhtä aikaa sekä lapsen että aikuisen näkökulman, se sekoittaa shamanistisia elementtejä ja arjen ilmiöitä valoisaksi tajunnanvirraksi.
Me olemme aikuiset, emme uskalla koskettaa toisiamme sillä sulat ovat harvassa. En minä sinua rakasta enempää kuin koko maailmaa. Sanomatonta hellyyttä vain: siellä kaukana liikutat minua. Silitän käsivarttasi ja menen sopukkaan, simpukkaan, selviydy miten taidat, kirjoita joskus, yhtä Valoa voin hetken hengissä pitää.
Einari Vuorela -palkitun Johanna Venhon (s. 1971) uutuuskokoelma tavoittaa yhtä aikaa sekä lapsen että aikuisen näkökulman ja peilaa niitä toisiinsa, näyttää valon ja varjon, katsoo menneeseen ja tulevaan. Lapsen leikkien iloitseva tarkkailu sulautuu huoleen hahtuvaisten siipien kantamisesta ja kasvaa hädäksi ihmisten käsissä riutuneen luonnon puolesta. Tässä on valo sekoittaa shamanistisia elementtejä arjen ilmiöihin tajunnanvirraksi, jossa synkkienkin sävyjen ja näkyjen keskeltä kajastaa aina toivo.
