Harrastuksesta ammatiksi: kuka on Nele Neuhaus?
22.4.2016
Nele Neuhaus on saksalainen kirjailija, jonka teoksia on pelkästään Saksassa myyty yli kuusi miljoonaa kappaletta ja käännösoikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. Ensimmäinen suomeksi julkaistu kirja on juuri ilmestynyt.
Lumikin on kuoltava on Neuhausin menestynein kirja. Se kertoo Tobias Sartoriuksesta, joka palaa kotikyläänsä oltuaan kymmenen vuotta vankilassa kahden tytön murhasta. Kyläläiset eivät ota Tobiasta vastaan mitenkään lämmöllä, vaikka hän on aina vakuuttanut syyttömyyttään. Kun kylässä jälleen katoaa nuori tyttö, kauhu alkaa hiipiä kaikkien mieleen. Kyläläiset sulkeutuvat, eivätkä puhu rikostutkijoille, Pia Kirchhoffille ja Oliver von Bodensteinille mitään. Kuka on murhien ja katoamisen takana oikeasti ja ehtivätkö Pia ja Oliver ratkaisemaan mysteerin ennen kuin on liian myöhäistä? Pääsin haastattelemaan Neuhausia Kirjan ja ruusun päivän aattona, 22. huhtikuuta.
Mistä intohimosi kirjoittamiseen on lähtöisin?
Ollessani viisivuotias, minulla oli polttava tarve päästä kirjoittamaan. Piirsin kuvia ja kirjoitin niihin tarinoita – osaamatta edes oikein kirjoittaa! Vanhemmat kirjoittivat ne sitten puhtaaksi, kun ei ne tuherrukseni tarkoittaneet mitään.
Aloitit kirjailijan urasi kustantamalla itse kirjojasi. Aluksi painokset olivat pieniä, muutamasta sadasta tuhanteen kappaletta. Mikä ajoi sinua jatkamaan?
Silloin kun kirjoittaminen oli vain harrastus, haaveilin siitä, että jonakin päivänä tulisin oikeaksi, menestyksekkääksi kirjailijaksi. Ongelmana oli, että olin liian kärsimätön. Aloitin tarinoita, mutta en saanut niitä koskaan valmiiksi. Tekstit olivat olleet vain 20-100 sivua pitkiä ja olin ihan tyytyväinen, olihan kirjoittaminen vain harrastus minulle. Olin toisaalta turhautunut siitä, etten saanut mitään valmiiksi. Vasta 25-vuotiaana sain ensimmäisen kirjan kirjoitettua valmiiksi. Silloinen aviomieheni piti harrastustani turhan aikaavievänä ja turhanpäiväisenä, eikä olisi halunnut minun jatkavan. Se herätti kunnianhimoni ja oli varmaankin suurin motivaationi jatkaa kirjoittamista.
Olet myynyt enemmän kirjoja Saksassa kuin mitä Suomessa on ihmisiä. Miltä se tuntuu ja miten ihmiset ovat reagoineet suosioosi?
Kirjani paikat ovat oikeita. Lumikin on kuoltava sijoittuu Altenhainiin, pieneen kylään lähellä Frankfurtia. Siellä ihmiset ovat olleet hyvin iloisia saamastaan huomiosta ja varmoja siitä, että murhaaja on juuri se ja se naapuri. Vaikka en ikinä kirjoita ketään tiettyä henkilöä hahmoksi kirjaani, aina joku on tunnistavinaan itsensä tai tuttunsa kirjoistani.
Olo on aika epätodellinen, en voi uskoa, että kirjani ovat tulleet näin suosituiksi. Välillä minun täytyy ihan nipistää itseäni! On ehkä hyvä, että menestys on tullut vasta myöhemmällä iällä, sen ansiosta en ole muuttunut ihmisenä. Ystävät sanovat, että olen silti sama Nele kuin aikaisemminkin. Nautin edelleen kirjoittamisesta ja kirjoitan monipuolisesti: dekkareiden lisäksi kirjoitan heppakirjoja lapsille ja viihdekirjoja naisille.
Nele Neuhausin lyhyen elämäkerran voit käydä lukemassa täältä.
Miltä tuntuu kirjoittaa dekkareita?
Dekkarit kiehtovat minua, sillä olen aina halunnut paljastaa ihmisten pimeän puolen. Pahat ihmiset ovat vain niin kiinnostavia! Dekkareissa jännite pysyy suurena koko kirjan ajan, se tekee niistä niin kiehtovia ja vetäviä.
Realistinen ja kulttuurinen taso tuo dekkareihin paljon syvyyttä. Mutta näkökulmani maailmaan on muuttunut. Kun lähden kävelylle, kuvittelen, että joka nurkassa saattaa olla murhaaja tai jotain pahaa voi tapahtua. Viattomuus on mennyttä!
Lumikin on kuoltava on yksi suosikeistani, sekä siksi, että se on ollut suosituin, että siksi, että siitä löytyy myös syvempiä, psykologisia tasoja. Se on melkeimpä enemmän trilleri kuin dekkari. Kirjassa on hyvin uhkaava tunnelma, sillä ihmiset joutuvat piilottamaan niin paljon kamalia asioita. Myös vaikutusvaltaiset ihmiset (lakimies ja kulttuuriministeri) ovat rikkonaisia ihmisiä ja pystyvät käyttämään valtaansa väärin.
Millainen lukija olet?
Olen lukijana hyvin samanlainen kuin kirjailijana. Pidän erityisesti angloamerikkalaisista ja pohjoismaisista dekkareista, sillä tapahtumien lisäksi kuvaillaan paljon myös ympäristöä, aikaa ja taustaa. Astrid Lindgren oli pidettyä pakkolukemista lapsena ja pidän hänen teoksistaan aivan erityisesti.
Mitkä ovat kolme lempikirjaasi?
- Mario Puzo: Kummisetä
- Mary O’Hara: My Friend Flicka -trilogia
- Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin
Jokaisen näistä kirjoista olen lukenut ainakin kymmenen kertaa, mutta en voisi ikinä kyllästyä näihin. Nämä kirjat ottaisin mukaani autiolle saarelle!
Lisää Nele Neuhauksesta voi lukea täältä.
Helmi Turunen