Kirjailija Miki Liukkonen in memoriam
5.7.2023
Miki Liukkonen syntyi Oulussa, jossa hän myös kirjoitti ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta vuonna 2009. Samana vuonna hän voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun. Liukkosen esikoisrunokokoelma Valkoisia runoja ilmestyi vuonna 2011 WSOY:n kustantamana. Runokokoelma oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Vuonna 2012 Oulun kirjailijaseura myönsi Liukkoselle Nuori Pakkala -kirjallisuuspalkinnon.
Liukkonen ehti runsaassa kolmessakymmenessä ikävuodessa kirjoittaa kunnioitettavan tuotannon, jossa kansainvälisen kokeellisen kirjallisuuden tuulet yhdistyvät suomen kielen virtuoosimaiseen hallintaan. Liukkosen kolme runokokoelmaa, viisi romaania ja aikuisille kirjoitettu kuvakirja ovat täynnä tuhlailevia kielikuvia ja pakkomielteisiä ihmisiä, jotka yrittävät luovia tiensä hengissä nykyhetken halki.
Mammuttiromaani O (2017) saavutti useita palkintoehdokkuuksia, muun muassa kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkuuden, ja sitä kutsuttiin kritiikeissä muun muassa yhdeksi 2010-luvun tärkeimmistä kotimaisista romaaneista (Juhani Karila, HS) ja ”2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden vakuuttavimmaksi voimannäytöksi” (Juha Seppälä, Parnasso). Le Monde kutsui sitä ”oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi”. Vuonna 2020 Liukkonen sai WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon. Hänen suurromaaninsa Elämä: Esipuhe (2021) julkaistiin tavallisen version lisäksi kirjailijan lyhentämättömänä laitoksena. Teos oli Tulenkantaja-, ja Botnia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2022 ilmestyi Miki Liukkosen kirjoittama, Ville Rannan kuvittama teos Johnny Mitten & Ville-Valle rotkon reunalla. Kirja ilmestyi Silvia Classicin nimellä.
Syyskuussa 2023 ilmestyy postuumisti romaani Vierastila. Miki Liukkosen teoksia on myös käännetty muun muassa ranskaksi.
Kustannustoimittaja Samuli Knuuti muistelee pitkäaikaista ystäväänsä, kirjailija Miki Liukkosta:
”Joskus sanat loppuvat, mutta on pakko kirjoittaa. Tämä on niitä hetkiä. Miki Liukkonen oli rakas ystäväni, sydämellinen kuuntelija ja mielestäni sukupolvensa lahjakkain kirjailija, jonka kanssa minulla oli ilo tehdä työtä viiden romaanin, kolmen runokirjan ja yhden lastenkirjan parodian verran. Ne elävät vielä kauan, mutta en pysty hyväksymään sitä, että niiden tekijä on poissa. Mutta menetys on rakkauden kirjanpitoa, sen mittayksikkö aivan kuten metri koostuu senteistä, ja nyt on tilinteon päivä.
Miki sanoi minulle usein, että elämä on hänelle liikaa. Tätä tunnetta hän purki romaaneihinsa, joista mestarillinen Elämä: esipuhe (2021) näytti kaiken mikä oli inhimillistä vuolaasti, hauskasti ja niin tarkasti, että sen kirjoittaja tuntui kantavan sisällään monta elämää, monta persoonaa, monta maailmaa. Nyt ne kaikki ovat poissa. Tämä on klisee, mutta joskus meillä ei ole muuta: Lepää rauhassa, Miki.”
Teokset:
Valkoisia runoja (2011)
Elisabet (2012)
Raivon historia (2015)
Lapset auringon alla (2013)
O (2017)
Hiljaisuuden mestari (2019)
Elämä: esipuhe (2021)
Silvia Classic: Johnny Mitten & Ville-Valle rotkon reunalla (2022)
Vierastila (2023)
Julkaistujen teosten lisäksi Miki Liukkosen runoja on ilmestynyt useissa antologioissa ja hän on käsikirjoittanut monologinäytelmän Tornado. Liukkonen on ollut mukana kitaristina ja säveltäjänä The Scenes -rockyhtyeessä, jonka musiikkia on julkaistu studioalbumeina. Miki Liukkosen Sivullinen-televisio-ohjelmaa on ilmestynyt kaksi kautta Yleisradion kanavilla.
Miki Liukkosen omaiset toivovat medialta hienovaraisuutta ja rauhaa suruaikana.