Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaiho 1922–2019
27.3.2019
Reino Veikko Lehväslaihon mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Kirja käsittelee Lehväslaihon omia kokemuksia jatkosodasta hänen palvellessaan panssarijoukoissa. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Vielä viimeisinä aikoinaan Lehväslaiho puhui WSOY:n väelle tulevasta teoksestaan ”Läpi helvetin tulen”, jonka kirjoittamista varten hän oli hankkinut vanhan mekaanisen kirjoituskoneen.
Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja 2. maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti. Lehväslaihon sotilasarvo on reservin vääpeli ja hänellä oli 30 sotilaan kunniamerkkiä.
Mukaansa tempaavana puhujana Lehväslaiho teki rauhanaikana merkittävän elämäntyön kertoessaan varusmiehille, puolustusvoimien kantahenkilökunnalle sekä avointen tilaisuuksien yleisöille kovista sotakokemuksistaan.
Lehväslaihon poikkeuksellinen menestys kirjailijana perustuu suoraviivaiseen kerrontaan ja huumoriin. Kirjoissa on myös itse koetun sodan voimakas tuntu. Lehväslaihon teoksia on myyty pitkän kirjailijauran aikana arviolta 1,5 miljoonaa kappaletta.
Lehväslaiho oli luonnostaan kertoja. Hän etäännytti tositapahtumat eikä kertonut raakoja yksityiskohtia. Lehväslaihon tapoihin kuului joka kevät matkustaa Seinäjoelta Helsinkiin tuomaan WSOY:lle uusi käsikirjoitus. Joka kerta noudatettiin tuttua tarjoilupyyntöä: ”Kuppi kahvia ja kermaleivos.” Kun Lehväslaiho istui alas, ei koskaan mennyt kauan, ennen kuin juttu vei raja-alueen korpiin, jossa ”sammalikkokumpareelta suutulet iskivät sinisinä torvina vasten pientä sissiryhmää”.
Lehväslaihon sotakirjoissa on isänmaallinen, pohjimmiltaan rauhaa puolustava eetos:
Nyt sissivänrikki Kalle Kesti risti sormet ja sanoi ääneen: ”Ei jumaliste, tuonne ei koskaan enää. Isä Jumala, siunaa ikiuneen soturisi, jotka sinne jäivät. Lopeta sodat ja verilöylyt ja anna kansoille rauha. Amen!” (Reino Lehväslaiho, Kontion Sissit, WSOY, 2009.)
Monia hienoja kohtaamisia muistellen ja niistä kiittäen
WSOY:n väki
