Wernerin helmiä kiillottamassa
13.10.2017
Inkeri Näätsaaren teksti.
Tänä syksynä minulla on poikkeuksellisen mielenkiintoinen tehtävä. Saan yhdessä kuuden muun innostuneen tiimiläisen kanssa järjestää Werner Söderström Osakeyhtiön kirja-arkiston sadanneljänkymmenen vuoden ajalta. Arkistoon on ehtinyt kertyä yli 330 000 kirjaa eli kuusi hyllykilometriä toinen toistaan kiinnostavampia hengentuotteita. Kirjojen lisäksi arkistossa on kirjeitä, valokuvia, julisteita ja muuta arkistoaineistoa.
Danten Jumalaisen näytelmän tyylikkäiden kansien tekijää ei ole mainittu kirjoissa mainittu. Kuvat Katri Niinikangas.
Lähestyvän juhlavuoden kunniaksi WSOY päätti perustaa projektin kartoittamaan ja järjestämään tämän Porvoossa sijaitsevan arkistokokoelmansa. Kustantaja Anna-Riikka Carlsonin valvonnassa työskentelevä projekti sai nimekseen Wernerin helmet. Ryhmässämme on sopivasti vankkaa kokemusta ja nuorta innostusta ja olemme tarttuneet innokkaina haasteeseen. Odotamme tapaavamme matkan varrella monia aikakautensa edustajia, unohtumattomia klassikkoja ja unohduksiin painuneita helmiä.
Projektimme tavoitteena on järjestää ja luokittaa kokoelman jokainen kirja niin, että kokoelmasta on helppo löytää ja se on nykyhetken lisäksi myös tulevien sukupolvien käytettävissä. Samalla syntyy kattava kuva arkiston sisällöstä, ja kirjat saadaan paremmin hyödynnettäviksi niin WSOY:n juhlavuoden näyttelyihin ja tapahtumiin kuin digitointiin ja uusintapainoksiinkin. Tärkeää on myös saada arkistotila tehokkaaseen käyttöön niin että tulevinakin vuosina ilmestyville kirjoille jää tilaa. Kokoelmasta poistetaan ylimääräisiä kappaleita, jotka lajitellaan sisältönsä ja harvinaisuutensa perusteella eri käyttötarkoituksia varten – myytäviksi, digitoitaviksi, näyttelyihin tai lahjoituksiksi hyväntekeväisyyteen tai muille organisaatioille.
Kirjataide sai uutta arvostusta 1900-luvun taitteessa, kun tunnetutkin taiteilijat suunnittelivat kansia ja kirjoja kokonaistaideteoksina.
Juhani Aho: Lastuja (1896), kannen suunnitteli Eero Järnefelt
Larin-Kyösti: Tuhkimo ja kuninkaantytär (1903) suunnittelija A. W. Finch
Larin-Kyösti: Kulkurin lauluja (1899), suun. Axel Gallén
WSOY:n kirja-arkisto on ainutlaatuinen osa suomalaista kirja- ja kulttuurihistoriaa ja myös kiinnostava tutkimuskohde. Joka hyllystä paljastuu mielenkiintoisia löytöjä: Juhani Ahon numeroituja ja omistuskirjoituksin varustettuja ensipainoksia, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ensipainos, Viljo Tarkiaisen väitöskirja Aleksis Kivestä, Gunnar Suolahden Suomen historia aikakausittain vuodelta 1910, Herman Niemen Kirjoitustaidon opetus kansakoulussa vuodelta 1911, Minna Canthin Työmiehen vaimon ensipainos vuodelta 1885, Alexandra Gripenbergin Naiskysymyksessä vuodelta 1890, Anni Swanin Iris rukka vuodelta 1916, A.T.B. Genetzin Kasvioppi kansakouluja varten vuodelta 1894, Lauri Kristian Relanderin Kaniininhoidosta vuodelta 1910, Werner Söderströmin ensimmäinen kustannustuote J.O. Åbergin kirjoittama Pohjanmaan helmi vuodelta 1878 tai Yleinen ihmiskunnan historia -sarja 1880-luvun alkuvuosilta.
Mikään syksyn sade tai myrsky ei estä odottamasta aamupimeässä Porvoon bussia päästäksemme Mannerheiminkadun varrella sijaitsevaan WSOY-taloon. Siellä puemme yllemme suojaavat esiliinat ja valkoiset hansikkaat, sukellamme hyllyjen väliin, poistamme irtopölyn ja kurkistamme varovasti ilmestymistiedot kirjoista, joiden sivuja ei ole kaikista kirjoista vielä leikattu auki. Poistamme ylimääräiset kappaleet, lajittelemme ne kohteisiinsa, annamme säilytettäville kirjoille niiden sijainnin osoittavan luokkamerkin, päivitämme tietokannan tiedot ja viemme kirjan uuteen paikkaansa. Tämä hyvin käytännönläheinen työ ei onnistuisi ilman ryhmämme monitahoista kirja-, kirjasto- ja kustannusalan asiantuntemusta. Samanlaisella pieteetillä kohtelemme vanhojen harvinaisuuksien lisäksi tämän vuoden esikoiskirjaa, josta ehkä tulee klassikko tulevina vuosina.
120 vuotta sitten ruotsalainen kreivi Louis Sparre ja belgialainen keraamikko A.W. Finch rakennuttivat Porvoon silloisen Nikolainkadun varrelle Iris-tehtaan, jossa he valmistivat keramiikkaa ja huonekaluja. Vuonna 1906 Werner Söderström Osakeyhtiö osti kiinteistön ja siitä tuli mahtava kustannustalo ja viime vuosisadan alun nykyaikaisin painotalo. WSOY:n pääkonttori siirtyi Porvoosta Helsinkiin jo vuonna 1930, mutta Mannerheiminkadun varrella sijaitseva WSOY-talo elää uutta elämää kahdensadan eri toimijan keskuksena. Muistona menneestä on kirja-arkiston lisäksi sisäpihalla kulkeva Huokausten silta, jota pitkin käsikirjoituksensa jättäneet kirjailijat kulkivat kertomatiedon mukaan huokaillen – kuka pettyneenä, kuka helpottuneena ja riemuissaan.
Projektillamme on ainutlaatuinen tilaisuus päästä työskentelemään kokoelmassa, joka on niin merkittävä osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Sen kautta voi aistia kirjallisuuden, kulttuurin ja yhteiskunnan käännekohtia sekä kirjan muuttumista sisältönä ja esineenä. Näin arvokkaan kokoelman säilyttäminen myös tulevia sukupolvia varten on kulttuuriteko, ja on kunnia saada olla mukana sen järjestämisessä ja dokumentoinnissa.
Teksti Inkeri Näätsaari