Anne Hänninen
Hiekkaleijat
Runoilijan 13. kokoelmassa aikakaudet sulautuvat yhteen, elollinen muuttuu elottomaksi - ja toisinaan eläväksi jälleen. Ohikiitävät näyt pysähtyvät helmenkirkkaiksi kuviksi.
Luuni ovat kovemmat keveitä kuoria,krapujen irtoavia raajoja. Kuoret ratisevat rikki.Valkoisia, mustia, kirjavia ja levään sotkeutuneitatulenvärisiä. Mykät aaltojen hylkäämät kuoret, joissatietoisuus uinui.
Anne Hännisen 13. runokokoelmassa aikakaudet sulautuvat yhteen, elollinen muuttuu elottomaksi - ja toisinaan eläväksi jälleen. Pienimmässä hiekansirussa heijastuu ikuisuus ja kalliomaalaukseen on tallentunut muinaisen ihmisen kädenjälki. Yksinäinen vaeltelu suo mahdollisuuden pohtia pysyvää ja katoavaa tai kiteyttää ohikiitävä näky helmenkirkkaaksi runokuvaksi.
